Kyläkouluista

Share |

Maanantai 22.11.2010 klo 15:00 - Päivi Hiltunen, kansanedustajaehdokas


Talousarviovaltuusto takana. Missä vielä kyläkouluja on kaatamatta, siellä on käyty tunteikasta keskustelua. Onko pieni kaunista vai kallista? Olen ollut kouluverkon ”kohtuullistamisen” kannalla. Järkevän kokoisia yksiköitä pitää olla, mitä se sitten lieneekään. Kaikki on suhteellista. Järkevyys voi olla 10 000 asukkaan kunnassa yksi tai kahdeksan alakoulua. On otettava huomioon koulukuljetusten määrä ja pituus, oppilasennusteet ja tulevaisuuden näkymät. Kyläkoulu on melkoinen vetovoimatekijä, mikäli sen pysyminen kylällä olisi varmaa. 

Harvoin vain on. Päätökset kun valitettavasti tehdään vain vuodeksi kerrallaan. Budjetista budjettiin. Päätöksissä on paitsi euroista, myös arvovalinnoista kyse. Kyläkoulu ei ole vain opinahjo, vaan se on usein koko kylän yhteinen kokoontumispaikka. Hyvinvointia lisäävä tekijä. Hyvinvoinnin lisääntyminen taas on yhteydessä terveydentilaan. Koulun ympärille kulminoituu paljon yhteistä ja arvokasta. Talkoohenkeä ja eri sukupolvien yhteistä tekemistä.

Kun on kunnanvaltuutettuna kunnassa, jossa pian viimeisistä kyläkouluista taistellaan, tajuaa, kuinka suuret asiat ovat kylillä kyseessä. Viime vuonna oli mielenosoitus kolmen lopetettavan koulun kohdalla. Pääsin räntäsateessa vastailemaan hallituksen koulunkaatolinjan puolesta. Tunsin olevani koulutappaja numero yksi ja kohtelukin sen mukaista. Lopputulos: yksi kaatui, kaksi jäi.

Nyt nuo kaksi muuta olivat uudelleen lakkautusuhan alla. Erona viimevuotiseen oli se, että toisen koulun väki ei pääsekään naapurikunnan saneerattuun kouluun muutaman kilometrin päähän, vaan oman kirkonkylän ns sisäilmaongelmaiseen kouluun 20 kilometrin päähän. 40 km päivässä taksissa pysähdyksineen sekä odottelut tekevät lasten päivästä liian pitkän, vaikka tuo 2,5 tunnin haamuraja ei ihan täyteen tulisikaan. Toinen kouluista, ainutlaatuinen kirkkokoulu, on hakenut yksityisen koulun lupaa ja pyytänyt jatkoaikaa kunnallisena, kunnes päätös tulee. Mielestäni kohtuullista. En siis ollutkaan enää kouluja lopettamassa. Minulle riitti, kiitos.  Ja koulutkin säästyivät. 

2000-luvulla on lakkautettu maassamme jo tuhat koulua. Monessa kunnassa ei juuri lakkautettavaa enää ole. Mutta kappas vain: Samaan aikaan kun kyläkouluja on urakalla lopetettu, ovat myös koulumenot kasvaneet huimasti. Kummallinen yhtälö. Eihän näitä kukaan ilkeyttään lopeta. Säästösyistähän me… On nimittäin pidetty liian itsestäänselvyytenä, että säästöä tulee. Lasten määrän väheneminen ei olekaan moderni syy kouluverkon supistamiseen vaan keskittäminen ja synergia. Tehokkuutta kipuilevaan kuntatalouteen.

Vaan miten käy. Kustannukset kääntyvät usein vuoden parin päästä nousuun. Luokkakoot suurenevat, mikä alkaa vaikuttaa ns. oppilasainekseen. Tarvittaisiin lisää kouluavustajia ja pienryhmiä. Löytyy enemmän ADHD-piirteisiä lapsia, levottomuutta ja käytöshäiriöitä. Eräs tamperelainen opettaja sanoi, että vaikeata on tämä opettajan homma, kun joka luokassa on ainakin viisi persoonallisuushäiriöistä!

Maaseudun elinvoimaisuuteen ja vetovoimaisuuteen kyläkoulujen sukupuutto on usein kuolinisku. Entäpä lapset. Pesuveden mukana säästöhuumassa kun tuppaavat mennä. Muistetaanpas kansainvälisiä tutkimustuloksia: Suomen maaseudun tytöt ovat maailman parhaita lukijoita. Uudet tutkimustulokset osoittavat myös, että juuri yhdysluokkaopetus on tehokasta ja tukee lasten oppimistuloksia sekä sosiaalista kehitystä.  Professori Eira Korpisen mukaan ainutlaatuisesta suomalaista kyläkoulusta kannattaisi kehittääkin vientituote.  Ennenkuin kaikki ovat lopetettu, otaksun. Halvalla muuten menevät nuo pedagogisesti arvokkaat opinahjot ja kyläkulttuurin keskukset.  Miehen kotipaikkakunnalla Pudasjärvellä kyläkoulun käypä hinta huutokaupassa oli 3,7 euroa.


Kommentit

21.12.2010 22:05  Kalle Kovakanki

Kyllä kepu huolehtii, että kyläkouluja lopetetaan ripeään tahtiin.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini