YHTEISÖLLISYYS ON ASEKIELTOJA TEHOKKAAMPAA

Share |

Torstai 6.1.2011 klo 10:22 - Timo Taivalsalmi, kansanedustajaehdokas


YHTEISÖLLISYYS ON ASEKIELTOJA TEHOKKAAMPAA 

Tampereen kaupungin asuntotoimen selvityksen mukaan kaupungin asunnottomien määrä oli vähentynyt edelliseen vuoteen nähden 32%. Erikseen oli tutkittu myös alle 25-vuotiaiden, naisten sekä pitkäaikaisesti vailla asuntoa olevien asunnottomien määriä. Vaikka kehityssuunta onkin näissä kaikissa ainakin paperilla hyvä, voi vain arvailla kaiken tilanteisiin johtaneen inhimillisen tragedian määrää. 

Asunnottomuus on vain yksi syrjäytymisen monista ilmentymistä. Sosiaalinen syrjäytyminen voi näkyä monilla elämän osa-alueilla, ja yhteistä tapahtumaketjuille on eri yhteisöjen, pahimmillaan koko yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen. Syrjäytyneisyyttä esiintyy niin lasten, nuorten, työikäisten kuin ikäihmistenkin keskuudessa. Ilmiö voi myös liittyä työyhteisöön tai työttömyyteen, opiskeluun, harrastuksiin tai erilaisiin elämäntilannemuutoksiin, esim. sairastamiseen. Syrjäytyminen altistaa erilaisille mielenterveyden häiriöille ja on sitä kautta omiaan lisäämään sosiaalisen eristäytymisen riskiä. 

Lainsäädännöllisten näkökulmien ohella olisi tärkeätä arjessakin tunnistaa syrjäytymisriskissä olevat kanssamatkaajamme, vielä kun asioihin ja tapahtumakulkuihin voidaan aidosti vaikuttaa. Syrjäytynyt ihminen useimmiten joko kääntyy ja käpertyy omaan sisäiseen maailmaansa (”Acting-In”) tai ilmentää pahaa oloaan ympäristöään kohtaan (”Acting-Out”). Viime vuosien ikävät tapahtumat kouluampumisineen ym. ilmentävät viimeksi mainittua. Ennalta tunnistettavia hälyttäviä yksilötason oireita voivat olla mm. aloitekyvyttömyys, arvottomuuden tunne, elämänilon väheneminen, epäluulot, epäsiisteys, harrastusten, innostuksen ja ihmissuhteiden puute, itsekeskeisyys, itsetuhoisuus, negatiivisuus, piittaamattomuus normeista ja muista ihmisistä, päihteiden runsas käyttö, välinpitämättömyys sekä yleisemminkin vahva ulkopuolisuuden kokeminen yhteisöön nähden. 

Näkisin, että positiivinen yhteisöllisyys sekä tapahtumaketjujen ennakointi ovat erittäin tärkeitä näiden tunnistettavien oireiden yhteydessä. Tämä koskee niin päiväkoteja kuin koululaitostakin, jossa kaikenlaiseen kiusaamiseen sekä sosiaaliseen eristämiseen tulee suoraselkäisesti puuttua jo varhain. Työyhteisöissä tulee rakentaa keskustelumahdollisuuksia ilman, että työntekijän tarvitsee pelätä työpaikkansa puolesta, jolloin myös johtamiskulttuuria on maassamme syytä edelleen tarkastella. Erityisesti nuoret tulee ehdottomasti saada opiskelun jälkeen työelämän piiriin, ja pitkäaikaistyöttömyyden ehkäisyyn tulee panostaa myös kuntatalouden kautta. Vanhemmuutta tulee tukea kaikissa lasten eri kehitysvaiheissa, myös teini-ikäisten kohdalla. Jos teinin lähin omainen on sosiaaliviranomainen, nuorisopsykiatri, koulukuraattori tai poliisi, on yhteiskunnallamme syytä itsetutkiskeluun. Toivottavasti lainsäätäjätkin ottavat ponnekkaasti kantaa näiden kaikkien ennalta ehkäisevien tukitoimien puolesta, muutoinkin kuin vain vaalien alla.

Ottamatta kantaa esim. aselainsäädäntöön uskon että yhteisöllisyys on asekieltoja tehokkaampaa.    


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini