Perheiden puolesta

Share |

Torstai 3.3.2011 - Päivi Hiltunen, kansanedustajaehdokas


Pääministeri Mari Kiviniemen johdolla Keskusta on nostanut perheministerin tarpeen esiin useissa eri yhteyksissä. Perheministeri johtaisi strategisesti ja koordinoimalla, jotta perheiden tarpeet tulisivat paremmin huomioitua päätöksenteossa. Erillistä ministeriötä siihen ei tarvita. Myös esim. väestöliitto on ottanut kantaa perheministerin puolesta. Eri päätösten perhe- ja lapsivaikutuksia on syytä arvioida.

Tällä hetkellä perheisiin liittyvät asiat käsitellään monen ministeriön alaisuudessa. Vanhempien voimavarat, työssä jaksaminen ja vanhempien parisuhteen kestäminen vaikuttavat lasten hyvinvointiin. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen päätökset kohdistuvat perheisiin.  Neuvoloiden ja perusterveydenhuollon resurssien riittävyys vaikuttaa lapsiperheiden hyvinvointiin. Perusturvamme on kehitetty perheille, joiden taloudellinen asema on kaikkein heikoin. Huostaanottoja edeltää usein toimeentuloasiakkuus, joten köyhien lapsiperheiden tukeminen mm. perhetyöntekijän avulla on tärkeää ennalta ehkäisevää työtä. Verolinjaukset ja –helpotukset heikentävät tai vahvistavat perheiden taloudellista tilannetta.

Lapsiperheiden etuudet; lapsilisät, vanhempainetuudet ja kotihoidontuki helpottavat niissä lisääntyvissä kustannuksissa, joita perheen perustaminen tuo tullessaan. Samalla ratkaistaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteita. Joustoa tarvitaan myös työelämässä: osittaiset hoitovapaat ovat tärkeitä silloin, kun lapset ovat pieniä ja työpäivän lyhentäminen helpottaa arkea. Vanhempainrahakausien kustannusten jakaminen molempien vanhempien työpaikkojen kesken on tärkeää.

Kunnallisissa peruspalveluissa pitää olla riittävästi perheille suunnattuja ennaltaehkäiseviä mielenterveystyön palveluita. Jos emme auta ajoissa perustasolla, maksamme kalliimmin sitten erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun puolella. 1.-2. luokkalaisten iltapäivätoiminnalla mahdollistetaan se, etteivät pienet koululaiset joudu olemaan montaa tuntia yksin ennen vanhempien kotiintuloa.

Vanhempien parisuhde on usein haasteiden edessä lapsen syntymän jälkeen. Roolijako muuttuu, kun äiti onkin äitiyslomalla vauvan kanssa kotona ja isä käy töissä. Myöhemmin vanhempainvapaakaudella roolijako voi olla toinen, mutta perinteisellä tyylillä useimmiten jatketaan. Äiti kotona ja isä töissä. Kenen työvuoro alkaakaan, kun isä tulee kotiin? Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys nykyajan lapsiperheissä. Isä odottaa ehkä tulevansa kotiin lepäämään, kun taas vaimo on vauvakäärön kanssa väijymässä tilaisuutta vuoronvaihtoon. Konflikteille altista maaperää, etenkin jos pariskunnan lapsuudenperheissä on ollut toisistaan poikkeavat roolijaot.

Kodin tunneilmapiiri on tärkeä hyvinvoinnin tekijä. Riitely ja jännittynyt tunnelma aiheuttavat pelkoja ja stressiä myös lapsille. Väkivalta traumatisoi. Avioerot ovat yleensä lasten kannalta surullisimpia asioita ja vielä vuosien jälkeenkin erosta lapset saattavat hiljaisesti toivoa vanhempien yhteen palaamista. Useimmiten turhaan. Tärkeää lasten kannalta olisi, että eronneet vanhemmat pystyisivät jatkavaan yhteisvanhemmuutta sopuisasti, vaikka pariskuntana tiet ovat eriytyneet.

Matalan kynnyksen perhepalvelut perustasolla ehkäisevät eroja, mikäli käynnit järjestyvät kohtuullisen nopeasti. Perheneuvonnassa pariskunnat usein kertovat, että olisivat eronneet ilman parisuhdekäyntejä. Pariskuntien kanssa tehtävä työ on kiitollista maaperää. Usein muutama käynti riittää ja säästytään isoilta suruilta. Lapsen koti on vanhempien parisuhteessa. Parisuhteiden hoitaminen on tärkeä lapsen hyvinvointia tukeva tekijä. Lapset mieltävät perheeksi omat vanhempansa ja sisaruksensa, vaikka perhe olisi hajonnut vuosia sitten. Sama pätee yleensä myös huostaanotettuihin lapsiin. Me aikuiset määrittelemme, että perhe asuu saman katon alla. Lapsen perhe voi olla toinen.

Jos haluamme lasten ja nuorten hyvinvointia, on syytä jättää vastakkainasettelu lopultakin pois. On turha toistaa iänikuista ”Kenellä on vastuu”-hokemaa. Se ei tätä kansakuntaa eteenpäin vie. Tarvitsemme yhteisen päämäärän eteen työskentelyä isien ja äitien, kotien ja koulujen, valtion ja kuntien ja eri ministeriöiden välille. Mikäli haluamme yhä useamman lapsen ja nuoren pysyvän yhteiskunnassa mukana ja yhä harvemman syrjäytyvän siitä, on rakennettava siltoja eikä poltettava niitä. Meidän hyvinvointimme riippuu pitkälti siitä, onnistummeko seuraavan sukupolven kasvatuksessa.

Vastuu on yhteinen.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini