Pirkanmaan Keskustan blogi

OMAISHOIDON TYÖTA ARVOSTETTAVA

Maanantai 27.12.2010 klo 19:18

OMAISHOIDON TYÖTÄ ARVOSTETTAVA

Kunnat maksavat mitättömän palkan omaishoitajille, joka on hoitajalle verotettavaa tuloa. Omaishoitaja tekee, tätä ruumiillista ja henkisesti kuluttavaa työtä., parhaimmillaan 24 tuntia vrk:ssa, valmis auttamaan, vaikka hoitajakin olisi uupunut.

Kotona voi olla vaativa, jatkuvasti tarkkailtava, avuton omainen.  Hoitaja ei välttämättä saa, yön, eikä päivän tarvittavaa lepoaikaa. 

Omaishoito on suuri apu kunnille.  Olisi tehtävä selvät palkkaluokat hoidettavan hoitotasoon nähden, ilman mitään "pärstäkerroin kertoimia".

Kuinka moni omaishoitaja valittaa?  Raskasta on hoitaa, eivät valita, eivätkä halua laittaa läheistään terveyskeskuksen vuodeosastolle, edes intervalliviikolle!  Koti se on koti, vaikka vähän köyhempikin.

Kodinhoitajia pitäisi palkata kuntiin lisää.  Jokainen omaishoitaja saisi apua tarvittaessa.  Pitkässä juoksussa se on kuitenkin halvempi vaihtoehto kunnille, kuin kaksi vanhusta tai vammaista laitoksessa.

Tällä hetkellä kunnat siirtää asiakkaitaan yksityisille terveydenhuollon yrityksille.  Mitä nämä velvoittavat palveluistaan?  Usein asiakas on vanhus, mahdollisesti muisti jo huonontunut, ei osaa, tai uskalla vastustaa " lääkärin määräämää hoitoa".   Hoito maksaa paljon kuukaudessa ja lisäksi tulevat vielä kiinteät kuukausimaksut, asumisesta ja elämisestä.  Eläke ei riitä!  Ihmiset masentuvat ja vointi huononee entisestään.

Eräskin 86-vuotias vanhus kertoi, kuinka hänet oli kotiutettu Koukkuniemestä.  Kolme ihmistä oli käynyt suunnittelemassa, miten kylpyhuone korjataan, jotta voisi asua kotona.  Kylpyhuone korjattiin, mutta ei niin, että se olisi toiminut vanhuksen toivomuksen mukaisesti.  Kuka näitä valvoo?  Kuka maksaa jos työt tehdään kahteen kertaan?

Onko oikein, että alle 1000 euroa eläkkeellä oleva maksaa yli 1000 euroa jopa 2000 euroa yksityisille hoitoyrityksille.  Loppuvat ne säästötkin tällä menolla nopeasti.  Mitä tulee eteen?

Mielestäni tämä on "laillista rosvousta" hädänalaisten hyväksikäyttöä!  Ihmiset ovat aikoinaan maksaneet veronsa asuinkunnalleen.  Tämän päivän vanhus ei ole elänyt yhteiskunnan varoilla, vaan kantanut kortensa yhteiseen kekoon.

Miksi omaiset eivät hoida vanhuksiaan niin kuin ennen, jolloin monet sukupolvet asuivat saman katon alla? 

 

Raili Naskali

kansanedustajaehdokas

Kommentoi kirjoitusta.

Kyläkouluista

Maanantai 22.11.2010 klo 15:00 - Päivi Hiltunen, kansanedustajaehdokas

Talousarviovaltuusto takana. Missä vielä kyläkouluja on kaatamatta, siellä on käyty tunteikasta keskustelua. Onko pieni kaunista vai kallista? Olen ollut kouluverkon ”kohtuullistamisen” kannalla. Järkevän kokoisia yksiköitä pitää olla, mitä se sitten lieneekään. Kaikki on suhteellista. Järkevyys voi olla 10 000 asukkaan kunnassa yksi tai kahdeksan alakoulua. On otettava huomioon koulukuljetusten määrä ja pituus, oppilasennusteet ja tulevaisuuden näkymät. Kyläkoulu on melkoinen vetovoimatekijä, mikäli sen pysyminen kylällä olisi varmaa. 

Harvoin vain on. Päätökset kun valitettavasti tehdään vain vuodeksi kerrallaan. Budjetista budjettiin. Päätöksissä on paitsi euroista, myös arvovalinnoista kyse. Kyläkoulu ei ole vain opinahjo, vaan se on usein koko kylän yhteinen kokoontumispaikka. Hyvinvointia lisäävä tekijä. Hyvinvoinnin lisääntyminen taas on yhteydessä terveydentilaan. Koulun ympärille kulminoituu paljon yhteistä ja arvokasta. Talkoohenkeä ja eri sukupolvien yhteistä tekemistä.

Kun on kunnanvaltuutettuna kunnassa, jossa pian viimeisistä kyläkouluista taistellaan, tajuaa, kuinka suuret asiat ovat kylillä kyseessä. Viime vuonna oli mielenosoitus kolmen lopetettavan koulun kohdalla. Pääsin räntäsateessa vastailemaan hallituksen koulunkaatolinjan puolesta. Tunsin olevani koulutappaja numero yksi ja kohtelukin sen mukaista. Lopputulos: yksi kaatui, kaksi jäi.

Nyt nuo kaksi muuta olivat uudelleen lakkautusuhan alla. Erona viimevuotiseen oli se, että toisen koulun väki ei pääsekään naapurikunnan saneerattuun kouluun muutaman kilometrin päähän, vaan oman kirkonkylän ns sisäilmaongelmaiseen kouluun 20 kilometrin päähän. 40 km päivässä taksissa pysähdyksineen sekä odottelut tekevät lasten päivästä liian pitkän, vaikka tuo 2,5 tunnin haamuraja ei ihan täyteen tulisikaan. Toinen kouluista, ainutlaatuinen kirkkokoulu, on hakenut yksityisen koulun lupaa ja pyytänyt jatkoaikaa kunnallisena, kunnes päätös tulee. Mielestäni kohtuullista. En siis ollutkaan enää kouluja lopettamassa. Minulle riitti, kiitos.  Ja koulutkin säästyivät. 

2000-luvulla on lakkautettu maassamme jo tuhat koulua. Monessa kunnassa ei juuri lakkautettavaa enää ole. Mutta kappas vain: Samaan aikaan kun kyläkouluja on urakalla lopetettu, ovat myös koulumenot kasvaneet huimasti. Kummallinen yhtälö. Eihän näitä kukaan ilkeyttään lopeta. Säästösyistähän me… On nimittäin pidetty liian itsestäänselvyytenä, että säästöä tulee. Lasten määrän väheneminen ei olekaan moderni syy kouluverkon supistamiseen vaan keskittäminen ja synergia. Tehokkuutta kipuilevaan kuntatalouteen.

Vaan miten käy. Kustannukset kääntyvät usein vuoden parin päästä nousuun. Luokkakoot suurenevat, mikä alkaa vaikuttaa ns. oppilasainekseen. Tarvittaisiin lisää kouluavustajia ja pienryhmiä. Löytyy enemmän ADHD-piirteisiä lapsia, levottomuutta ja käytöshäiriöitä. Eräs tamperelainen opettaja sanoi, että vaikeata on tämä opettajan homma, kun joka luokassa on ainakin viisi persoonallisuushäiriöistä!

Maaseudun elinvoimaisuuteen ja vetovoimaisuuteen kyläkoulujen sukupuutto on usein kuolinisku. Entäpä lapset. Pesuveden mukana säästöhuumassa kun tuppaavat mennä. Muistetaanpas kansainvälisiä tutkimustuloksia: Suomen maaseudun tytöt ovat maailman parhaita lukijoita. Uudet tutkimustulokset osoittavat myös, että juuri yhdysluokkaopetus on tehokasta ja tukee lasten oppimistuloksia sekä sosiaalista kehitystä.  Professori Eira Korpisen mukaan ainutlaatuisesta suomalaista kyläkoulusta kannattaisi kehittääkin vientituote.  Ennenkuin kaikki ovat lopetettu, otaksun. Halvalla muuten menevät nuo pedagogisesti arvokkaat opinahjot ja kyläkulttuurin keskukset.  Miehen kotipaikkakunnalla Pudasjärvellä kyläkoulun käypä hinta huutokaupassa oli 3,7 euroa.

1 kommentti .

PERUSOIKEUKSIEN TOTEUTUMISTA TEHOSTETTAVA

Tiistai 26.10.2010 klo 20:03 - Tarmo Niemenmaa

PERUSOIKEUKSIEN TOTEUTUMISTA TEHOSTETTAVA

Oikeusasiamiesjärjestelmän on tultava lähemmäksi kansalaista. Alueellisten oikeusturva- keskusten perustaminen on ajankohtaista.

Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian yhteyteen aiotaan perustaa ihmisoikeuskeskus. Sen tehtävänä olisi edistää perus- ja ihmisoikeuksia koskevaa tiedotusta, kasvatusta, koulutusta ja tutkimusta sekä näihin liittyvää yhteistyötä. Se antaisi muun muassalausuntoja ja tekisi aloitteita perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseksi.

Tämän tärkeän hankkeen tarkoituksena on aikaansaada Pariisin sopimuksen mukainen kansallinen ihmisoikeusinstituutio.

Mielestäni olisi  nyt samalla hajasijoitettava koko oikeusasiamiesjärjestelmä lähemmäksi kansalaisia. Valtiollinen oikeusavustajajärjestelmä oikeusaputoimistoineen antaisi mahdollisuuden hyväksikäyttää olemassa olevaa organisaatiota toimitilojen osalta. Samalla voisi keskittää tällaisiin paikallisiin yksiköihin esimerkiksi lapsiasiamiehen, sosiaaliasiamiehen, potilasasiamiehen, vammais- ja esteettömyysasiamiehen, jopa kuluttaja-asiamiehen toimintoja.

Alueellinen oikeusasiamies olisi oivallinen linkki eduskunnan oikeusasiamiehen toimistoon ja  voisi aktiivisesti perehtyä paikallisiin oikeusturvaongelmiin.

 Oikeusasiamiehen valvomat keskukset olisivat tervetullut lisä, joka kohottaisi kansalaisten luottamusta julkisen vallan tarkoitukseen suojella ja palvella yksilöä. Keskittämällä samankaltaisia toimintoja helpotettaisiin kansalaisten asiointia oikeudellisissa asioissa. 

Alueelliset oikeusturvakeskukset lisäisivät Suomen mainetta ihmisoikeuksien edelläkävijämaana.

 Tarmo Niemenmaa, kansanedustajaehdokas

5 kommenttia .

Kirkkokeskustelu, ajankohtaista

Keskiviikko 20.10.2010 klo 9:30 - Päivi Hiltunen, Hämeenkyrö

Koulujen syyslomaviikko. Eilinen päiväni meni yliopistolla työnohjaajakoulutuksessa ja nyt pari päivää lomaa omien lasten kanssa. Loppuviikko Hämeenkyrön perheneuvonnassa.

Ajankohtaisen kakkosen Homoillan jälkimaininkina kirkosta on eronnut nyt jo 24 000 suomalaista. Jos luku nousee 30 000 tulee tuon illan hinnaksi kirkolle n. 9 milj. euroa, uutisoi Aamulehti tänään. Korkea hinta mielipiteiden vaihdosta. Tuon illan aikana ei päätetty sukupuolineutraaleista avioliitosta tai homoseksuaalien adoptio-oikeudesta, kunhan käytiin keskustelua. Se on se sanojen mahti.

Kuulun kirkkoon, enkä ole harkinnut eroamista. Pidän keskustelua myönteisenä asiana, vaikka siitä seuraisikin erimielisyyksiä. Sananvapaus on perustuslaillinen oikeutemme ja ääneen sanoessamme tuomme esiin ajatuksiamme. Siksi ihmettelenkin, mitä niin uhkaavaa erilaisessa tavassa ajatella on, onhan kuitenkin rohkeaa altistaa mielipiteensä kritiikille ja toisinajattelijoille. Moni ajattelee samoin, vaikkei ääneen sano. Keskustelun kautta voimme vaikuttaa mielipiteisiin. Ja maailma voi muuttua.

Tottakai kirkosta saa erota. Se on kuitenkin voimakas reaktio siihen, että kd:n Päivi Räsänen ja jotkut muut pitävät homoseksuaalisuutta syntinä. Eihän Päivi Räsänen edusta kirkkoa, sen enempää kuin me muutkaan kirkkoon kuuluvat. Piispainkokous on sitten jo toinen asia. Arkkipiispa Kari Mäkinen korostaa tasa-arvoa, suvaitsevuutta ja oikeutta omaan seksuaaliseen identiteettiin. Näitä ajatuksia minäkin puollan. Ylitse muiden aatteiden on tasa-arvo, riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. En kuitenkaan halua olla heittämässä ensimmäistä kiveä sen vuoksi, että joku muu ajattelee erilailla. Maailma muuttuu ja kirkko sen mukana, myös Suomessa. Olihan naispappeuskin aikanaan vaikea kysymys, mutta katso: Asennemuutos tapahtui. Eikä sitä Iisakin kirkkoakaan päivässä rakennettu

2 kommenttia .

Kansalainen etusijalle jätevesiasiassa

Tiistai 12.10.2010 klo 15:32 - Matias Hilden

 Kansalainen etusijalle jätevesiasiassa

 Kansanedustaja Marja Tiura kirjoitti Aamulehdessä ja Maaseudun tulevaisuudessa haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta tavalla joka vaatii tarkennuksia.

 Ympäristöministeri Enestamin aikana säädetyn asetuksen toimeenpano on hoidettu harvinaisen huonosti. Tavalliselle asukkaalle on saattanut jäädä kuva, että asetus vaatii kaikilta kansalaisilta pienpuhdistamon asentamista. Tällä perusteella puhdistamoyritykset ovat saaneet helposti höynäytettyä haja-asutusalueen asukasta ja kalliita, toimimattomia sekä turhia laitteita on saatu myytyä, vaikkei niitä välttämättä edes tarvitsisi. Tätä epätietoisuutta on siellä sun täällä lietsottu, ja niin teki myös Marja Tiura kirjoituksellaan.

 Haja-asutusalueiden jätevesien puhdistustason parantamisessa ei varmasti itsessään ole kenenkään mielestä mitään pahaa. Asetuksen pakkokeinot tuntuvat kuitenkin varsin rajuilta ottaen huomioon yksittäisen kotitalouden aiheuttaman ympäristökuormituksen vähäisyyden. Jostain syystä asiaa lähdettiin aikoinaan ajamaan hallinnon ylätason antamalla asetuksella, ja se tie oli auttamatta väärä. Suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu olennaisena osana se, että emme ota vastaan ylhäältä päin tulevia määräyksiä. Tämä jäi ympäristöministeriössä huomioimatta.

Ensi vuonna valtio tukee kotitalouksia 30 miljoonalla eurolla uusiutuvien lämmityslähteiden käyttöönottamiseksi. On selvää, että kyseisten lämmitystapamuutosten aikaansaaminen asetuksella pakottamalla ei onnistuisi, ja vastaava olisi pitänyt tajuta myös vuonna 2003 kun haja-asutusalueiden jätevesiasetus annettiin. Porkkana on paljon parempi konsultti kuin keppi.

Ministeri Lehtomäen toimesta tehdyt parannukset asetukseen eivät toivottavasti tarkoita etteikö uudistuksia vielä voitaisi tehdä. Nyt aloitettu kiinteistökohtainen viranomaisneuvonta kertoo kaikista parhaiten millaisia ratkaisuja kenenkin kiinteistö vaatii. 

Pienituloiset kotitaloudet voivat jo nyt saada 35 prosenttia korjausavustusta jätevesiasetuksen vaatimien toimenpiteiden täytäntöönpanoon, mutta kansalaisia voisi varsin hyvin palkita esimerkiksi alentamalla kiinteistöveroa asetuksen vaatimukset täyttäviltä kiinteistöiltä. Pienituloisten mahdollisuuksia jätevesiremonttien tekoon voitaisiin puolestaan helpottaa ottamalla jälleen käyttöön matalakorkoiset aravalainat.

1 kommentti .

Lapsiperheiden köyhyyteen puututtava

Torstai 7.10.2010 klo 21:53 - Hanna Holma

Lapsiperheiden köyhyyteen puututtava

Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt voimakkaasti 1990-luvun laman jälkeen. Tilastojen mukaan lapsiperheiden köyhyys on jopa kolminkertaistunut alle kahdessakymmenessä vuodessa. Kaikkein eniten on kasvanut yksinhuoltajaperheiden ja monilapsisten perheiden köyhyys. Asiasta on syytä olla huolissaan.

Syitä köyhyydelle on useita. Perhepoliittisten tulonsiirtojen arvon heikentyminen ja niihin 1990-luvulla tehdyt leikkaukset, lapsiperheiden korkea verorasitus veronmaksukykyyn nähden (erityisesti yhden tulonsaajan perheiden korkea verorasitus veronmaksukykyyn nähden), työttömyys, osa-aika- ja pätkätyöllisyys ja näistä johtuva pienituloisuus, vähimmäisvanhempainrahojen ja kotihoidon tuen matala taso, yksinhuoltajaperheillä avioerosta johtuva tulotason lasku, yksinhuoltajien heikko työllisyys, opiskelijalapsiperheillä opintorahan matala taso, pitkäaikaissairaudesta tai vammaisuudesta johtuva vanhemman rajoittunut kyky osallistua työmarkkinoille ja siitä johtuva pienituloisuus sekä lapsen tai vanhemman pitkäaikaissairaudesta tai vammaisuudesta aiheutuvat
kustannukset.

Köyhyys lapsiperheissä aiheuttaa monenlaisia yhteiskunnallisesti merkittäviä haittoja. Köyhyys on uhkatekijä lasten ja nuorten psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle, lisää syrjäytymisriskiä, heikentää vanhempien mahdollisuutta vastata lapsen elatustehtävästä sekä heikentää lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksia ja kaiken summana se on kallista yhteiskunnalle. Lapsiperheköyhyyden on myöskin nähty olevan ylisukupolvista eli se periytyy.

Lapsiperheköyhyys on tunnistettu ja tunnustettu ja siitä ollaan huolissaan yhteiskunnan päätöksenteon ytimessä. Miksi mitään ei sitten tapahdu? Lapsiperheköyhyys jatkaa nousuaan. Tällä hetkellä sammutetaan köyhyydestä aiheutuvia tulipaloja, mikä maksaa monta kertaa enemmän kuin enneltaehkäisy. Tällä hetkellä köyhissä lapsiperheissä elää yli 150 000 lasta. Se ei ole pieni yhteiskunnallinen ongelma. Köyhyys ja sitä seuraava syrjäytyminen ja pahoinvointi on saatava aisoihin.

Mitä sitten olisi tehtävissä? Lapsiperheiden verotusta on tarkistettava siten, että perheen veronmaksukyky otetaan huomioon. Perhepoliittiset verovähennykset on saatava jollain aikavälillä takaisin. Palveluiden asiakasmaksut on pidettävä kohtuullisina (esimerkiksi päivähoitomaksut, lasten harrastusten osallistumismaksut...). Kohtuuhintaisten tonttien ja asuntojen tarjontaa on parannettava. Sosiaalietuuksia on korjattava oikeudenmukaisiksi (lasten kotihoidon tuki minimipäivärahojen tasolle...). Lapsiperheiden ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä on tehostettava.

Asiaa on tutkittu paljon, ja mainitsemieni kaltaisia toimenpide-esityksiä tehty. Mitään ei tapahdu. Kenellä olisi uskallusta, halua ja taitoa parantaa lapsiperheiden asemaa? Jos syntyneiden vaurioiden korjaamisen lisäksi ennaltaehkäisyyn ei ole varaa, seuraavan köyhän sukupolven vauriot ovat vielä mittavampia. Sitä ei kukaan tahdo.


Hanna Holma, kansanedustajaehdokas

2 kommenttia .

Nuorten ja lasten asialle.

Keskiviikko 6.10.2010 klo 19:45 - Raili Naskali

NUORTEN JA LASTEN ASIALLE

Haastan kaikki Pirkanmaan keskustan kansanedustajaehdokkaat keskusteluun politiikan ja päätöksenteon arvoista ja etiikasta.  Keskustan politiikan ja vaalitavoitteiden on perustuttava oman Alkion aatteemme kulmakiville.  Tämän päivän Suomessa on erittäin suuri sosiaalinen tilaisuus Alkion ajamille köyhän asialle, ihmisten itsensä kehittämiselle, yhteisvastuulle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle. 

Yhteiskunta ja ihmiset ilman arvoja ovat ohjauskyvyttömiä.  Siksi kansanedustajaehdokkaana haluan nostaa aatteet ja kestävät arvot takaisin yhteiskunnallisen päätöksenteon perustaksi.  Erityisen vakavana koen ihmisten itsekkyyden ja piittaamattomuuden.  Santeri Alkio teki paljon työtä terveiden ja raittiiden elämäntapojen puolesta, koska nuoriso oli turmeltumassa.  Alkio korosti ihmisten itsensä kehittämisen tarvetta ja erityisesti sen hyvän jalostamista joka meissä jokaisessa on.

Tämän päivän arvot ovat muuttuneet erittäin koviksi ja itsekkäiksi.  Pidetäänpä jopa oikeana ja oikeutettuna sitä, että hyvin toimeentulevat ihmiset ottavat päältä oman etunsa piittaamatta jääkö muille mitään.  Itsekkyydestä kertoo lasten pahoinvointi.  Huostaanotot ovat lisääntyneet huimasti.  Vanhemmat katsovat liian usein oikeaksi toteuttaa omia tarpeitaan lasten tarpeet sivuuttaen.  Vanhemmilta on hukkunut vastuu lapsista ja tärkeästä kasvatustehtävästä.   Vastuu lasten kasvatuksesta siirretään yhteiskunnalle.  Tehtyjen tutkimusten mukaan lapsilla on erityisen suuri aikuisten ihmisten ajan nälkä.  Vanhemmilla ei ole riittävästi aikaa lapsille.  Nyt on todella tässä asiassa arvokeskustelun aika.

Miksi Suomen Keskustassa emme puhu ihmisille elintärkeistä asioista, kun ihmiset juuri sitä meiltä odottavat?  Keskustan vaalityön tärkein tavoite täytyy olla se, että keskusta palauttaa ihmisille uskon kansanvaltaan.  Keskustan on puututtava oikeistolaisen politiikan ja yltiöpäisen vapaan kilpailun tuomiin suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kansan kahtiajakoon ja ihmisten eriarvoisuuden huimaan nousuun.  Tämä nykyinen kapitalistinen politiikka palvelee vain vahvemman etuja.

Politiikan on otettava oikea paikkansa yhteiskunnan kehityksen ohjaajana eikä vain tyytyä vahvistamaan etujärjestöjen ja pääomien vaatimuksia.  Muutenhan kansanvallalta putoaa kokonaan pohja pois.   Politiikkaan tarvitaan nyt myös rohkeutta.  On helppo olla hiljaa ja myötäillä kuluneita latteuksia kuten: peruspalvelut ja hyvinvointivaltio on säilytettävä kuin esittää tuoreita mielipiteitä ja asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle.

On selvää, että yrittäjyys on yksi Suomen tärkeimmistä voimavaroista.  Yrityksille kilpailu on elinehto.  Koulutuksen, työnteon ja yritteliäisyyden arvostuksen lisäksi Suomessa tarvitaan aitoa yhteisvastuuta ja kohtuullisuutta.  Suomen hyvinvointivaltion rahoitus on mahdollista vain, jos pääsemme lähelle täystyöllisyyttä.  Yrittäjyyteen satsaaminen lisäksi tämä edellyttää julkisen sektorin töiden lisäämistä.  Nyt on vain uskottava aatteeseen ja elämänkokemukseen ja lähdettävä tekemään lujasti töitä.

 Raili Naskali, kansanedustajaehdokas

vuoden yrittäjä Pirkkalassa vuosimallia 1981

Kommentoi kirjoitusta.

« Uudemmat kirjoitukset